Kontijon kanssa värkkäämäsä. (2850)

Hirstaloja ontullu lyhven elämän aikana rakennettuva erilaisista tarveaineista. Matovaaraan Sallasa tehtiin aikannaan paritalo uretaanitäytteisestä hirrestä ja jokuvuos myöhemmin Kallelan hirsmökki. Kallelahhirret piti sen entusesa pystytyspaikasa Tenniöjokipirtin maisemasa purkaa ja numeroija, jonka jäläkiin se pystyteltiin sammaammuotoon Naruskajokivarteen.

Tämä kolomas hirsrakennus on alakuperältäsä Kontijotuotteen valamistama Pudasjärvelä. Sonnykyaikasta salavostekniikkaa ja liimaamala on hirsijä saatu tehtyvä nimpitkiks, ettei pisimmillekkään seinile tule jatkoja, vaan hirret ompitkijä kuinnäläkävuos.

Työmaa on sielä Oulujärverrannala Manamansalonsaaresa. Son tyvären ja hänemmiehensä Petrin rojekti, josa ontullu oltuva parinaviikkona tähämmennesä ja lissääki olluvasa, josvaan sinne joutaa.

Tosipuhheesa jos sielä ei olis hiijappinosturija, nin kolomemmiehen voimat tuskin olis riittänny painavimpijen hirsijen nostelluun korkeele. Konevoima on konevoimaa...ja hytrauliikka ihimeellistä.

Elämälluukuhhoitaja taiko työmiehile motivaatijota ruuvan ja jäläkiruokijen muovosa. Maistuis varmaan kellevvaan...

Sielon jo takstoolit menosa katole, jotenka toiveet saaha kehikko vesikaton allessuojaan ojjo pykälätä likempänä...

Ensviikoks on tarkootus mennä sinne emännyvenkans jatkammaan harjootuksija. Hyvälämallila rojekti alakaa kohta olleejja olluvannu vielä hiukka kesäsempijä kelijä kuin parit viimevviikot sielä, kun oli kovija yöpakkasija.

Urputien Tukikohasta tätäviikkoo kotosala viettelemissiin tähä.

Ahvenaretki pitkäperjantaina. (2849)

Onneks onnuot sääennusteet nykyvään sevverran tarkkoja, että pystyy valakkaamaan kolomen päivän sisälä, mikä olis paras pilikkikeli. Ei niinkääkkalansaaliin kannalta kuin onkijoijen mukavuus eellä.

No, soli sitten pitkäperjantai, kun suunnistimma emännän ja Hallahelinän kanssa Onnelan väjen kera Marraskosken suunnile pienele lammelle ahvenapilikile. Oli ja on alakuu ja tuuli itäkoillisesta. Siinon semmoset merkit, että kala on huonola syönnilä, eikä wanahankansan oppi nytkään ojjaan kaatannu. Huonola syönnilä olit, mutta munija ei kuiten pattaan heittäättarvinnu.

Aurinko paistelit, ensmääset jouttenet jo lentelit, palokärki huuteli morsijammenperrään ja korpit rannala raakkuit, että jääkhän heile yhtään pikukallaa juhulaevvääks.

Jokkaisele jotakin. Tusivavverran saima apporreja yhteensä. Hallahelinä veti jääle issoimman, melekeen puolkilosen kyrmyniskan. Siiten kakkosena, vaikkei kilipailtukaan, olit tieten Ukka Matimpoika kaheksala ahvenala yhestä avennosta. Kuus syötävätä ja parit korpeile. Yks pikkuahvena lähtee syväjääsä Ouluun tyvären opetustarkootuksiin.

Aurinko pilikisteli ja oli lepposahko keli. Kaikile riitti aijjankuluva Riskuvamyöten. Paistelima makkarata ja hörpimä kuksakahaveeta, joten pöllömminkivvois pitkääperjantaina ellää...

Urputielä ei reisujjäläkiin tarvinnummuuta kuin Ukan laittaa puukko heilummaan sevverran, että sisukset ja kituset ahvenoilta pois ja yöks merisuolaa sisuksiijja jääkaappiin. Latasin net tuone verannale savupönttöövvalamiiks iltapäivän ruokahetkeen syötäviks puikulamuussin kans. Maistuis varmaan kaikile...

Urputien Tukikohasta lumituiskuva pitelemissiin tähä.

Jokhan kirjottamisesa lopun enteet.... (2848)

Empäs muista, että olis täällä rintamala ollukkoskaan yli kuukauven kirjotusvälijä. Nyton, enkä ole ihavvarma, kuinkauvan kirjoottelen ja kuinkauvan kettäämmun jutut kiinnostaa. Varmaan tuli erräällaine asennemuutos asijoihin vuossitte, kummyytiin elämä Naruskalta ja muutimma herrainkaupunkiin.

Ommulla kuitemmielesä ainakittärkeimät tapahtumat yli kuukauvelta taakseppäin, jotenka voihantuota niistä kertovakkin. Sielon kuiten meile merkityksellisijä ja isojakijjuttuja.

Issoin on tieten se, että anoppi Kerttumummu tekas täyteen yheksänkytäviisvee. Son semmonevvuosmäärä, että meikäläinen nostaa oman tulevaisuutesassuhteen käjet pystyyn. Koiranputkikasvuva olen noila vuosila jo isola tojennäkösesti lissäämäsä.

Anoppi on kuiten täyvesä tikisä. Pää toimii kuin nuorela tytölä ja se, mitä liikuisa ohhuonontunnu, hoituu kävelykepilä tai rollaattorila. Omasa huushollisa elelee ja hoitelee päivittäiset asijasa ite. Ja pitelee wotsapilla yhteyttä kaikkiillähimpiin, ninko on tehenyjjo viistoistavuotta. Nettimummu pätevimmästäpäästä.

Juhulistima Kerttumummuva Jyväskyläsä päivällisilä, joille osallistu lähipiiristä kaikki net, joila rääpyä oli. Ja net, jotkei mukkaampäässy muistivat sankarija viteoilla ja muila tervehyksilä.

Meitin tyvär Kati tiivisti naamakirjaan meleko tyhyjentävästi Kerttumummusta analyysijä, jota lainaan Katilluvala tähän:

"Isomummu, mun äidin äiti eli Kerttu-mummu Kokkonen täytti tänään 95 vuotta. Ajoimme Tupoksesta päivällä Jyväskylään, söimme ravintolassa ja ajoimme illaksi kotiin.

Mikä pitää ihmisen hengissä noin onnellisena liki kokonaisen vuosisadan? On ehkä jo lapsuudessaan oppinut, että onni syntyy työntäyteisestä elämästä ja yksinkertaisista asioista itse tekemällä. Siitä, että ei kuljeskele pyyhkimässä lattialistojen päällisiä, ovenkarmeja tai nillittämässä turhuuksista tai muistelemassa vääryyksiä ja kurjuutta. Kasvattaa itse omat mansikkansa ja perunansa, syö ruokaa, jonka ainesosat voi katsomalla tunnistaa. Ei muistele pahalla ketään, ei juoruile, ei jää yksin, vaikka oman ikäisiä on ympärillä enää varsin vaatimaton määrä. Opettelee reippaasti uuden ajan vouhotuksia; käyttelee Facebookia ja muuta nettiä tabletilla, osallistuu Pesueen keskusteluihin Whatsapissa. Ei tipahda kyydistä, sanoo kyllä enemmän kuin ei. Alkaa käyttää airfryeria kokkailuun, kun semmoinen hankitaan. Lukee kirjoja, opettelee uusia käsitöitä, kasvattaa keväällä tomaatit jugurttipurkeissa siemenistä. Nukkuu kissa jalkojen päällä. On sovussa itsensä kanssa. En oikein keksi, mitä muuta resepti voisi sisältää. Tämä ainakin näyttäisi toimineen kuten kuvasta välittyy. 

Kun mummu viisi vuotta sitten täytti tasakymmeniä, lauloin juhlissa yhteistä suosikkiamme Juha Tapiota. Siitä hetkestä ei ole oikeastaan vanhentunut sanoma eikä mummu. 

"Käsin vakavin ja hellin elämääni punnitsin;

joka hetken arvoiseksi sittenkin sen oivalsin.

Vaikka aarteista sen hidas oppimaan mä lienenkin - 

jo tähän mennessä oon saanut enemmän kuin odotin."

Onnea Mummulle <3 "

Hyppäämmäsitte viikompäivät Kerttumummujjuhulista taakseppäin Tupliniin. Kasperin pesuve lähti sinne hihtolomaretkelle koko pesuveela, lukkuunottamatta tietenki Riskuva, joka tuli viikoks asumaan Urputiele. Mitäämmuuta koiraa ei meile varmaankaavvoitas ees suunnitela sisähoitoon, mutta Riskusta ei allerkisija reaktijoita emäntä saa, ninko ylleesä koirista. Risku ommaaliman rauhallisin labbis ja sen kanssa ei hoitovaikeuksija ole.

Aarni ja Kerttu olit ensmäästä kertaa lentokonneesa ja soli heile varmasti iso elämys. Ninko koko muukirreisu maalimala, mihin pääs sujuvasti Rovaniemellentokentältä suorala lennola Tupliniijja takas.

Siinäpä tulit meillekissopevaa kävelyliikuntata, kunei Riskuva täsä Lapirrinteelä arvaa kytkemättömänä ulukonapittää. Hyvin se taluttimesa mennee, vaikkei kotona semmosta tarvita, kunon pihapanta.

Takas Rovaniemele kun palasvat onnekseen, nin Aarni jäi autotalliin sahhaamaan Ukale ja Mummule polttopuuta, kunoli kuulema kaikki rahat käytettylloppuun reisusa...

Seuraavakstullee mieleen, että toinemmeijän kahesta pirssistä lyheni pariviikkoositten. Ei sillai, ninko Naruskala lyheni, kupperruutin emännän siniselä suparula Linko-Jarkon raktorilinkoon, ninko joku voi muistaa. Nyt suparu lyheni Rintajoupin autoliikkeesä tuoreempaan 2019 malliseen XV suparuun, jonka historija oli semmonen, ninko vaihtoautola kuuluuki.

Neliveto, automaatti ja maavarraa. Tavaratillaa vähempi kuin etellisesä, mutta mahtuu sinne marjaämpärit ja marjakonheet. Ja jostarttee isompaa kulettaa, nin leksus pyssyy toistaiseks talosa. Suparula ajoimma Jyväskylärreissunki emännän kans vähänniinko koeajona. Johan tuolla päästellee mutkastatietä näkymättömmiin.

Jäin Jyväskyläreissusta Tupokseen ja emäntä jatko matkaa Rovaniemele junapelisä. Olin luvannullähtee Petrin kans Vaalaan heijän mökkityömaale kolomanneksi. Sielä menit rattosasti työviikko ja kolomannellekäsparile riitti sielä ruuvaamista jamontaa muuta työvaihetta, kumpystyttelimä Kontijohirskehikkova...

Vävypoika oli tehettänny viimesempääle perustuksen rantatontile. Soli sentilleen oikeenkokonen ja riittävän korkeela, ettei tuluvat rakenteita huhtele. Ja konheita oli hiijapista alakain tontila. Ajelin Oulusta kuormurin sinne. Eipä ole kuormurila tullu ajettuvakaan kuin autokoulusa aikannaan Jyväskyläsä rapijat neljäkytävuotta sitte...

Lossilla sinne tontile on kuluku Oulustapäin. Puolentunnivvällein pääsee Manamansalon saarele ja siitä lossilta ei ole mökilemmatkaa kuin viitisemminnuuttija.

Varvijavaile tasakertaan saima kehikon tehtyvä. Jatkama pääsijäisejjäläkeiselä viikola urkkova. Mittatarkkaa on Kontijon työ, eikä tätä rakennusta maajjäristykset kaaja...

Emäntä aiko lähtijä hoiteleen elämälluukkuva, nin ruokahuolto ei vie hyvvää työaikaa kuin syömisenaijjan...

Onkait täsä jokapäiväle jottain tapahtunnu sitte Oulun konserttiehtoon, mutta tuosa päällimmäiset. Kattellaampa, millon tullee lissää juttuva.

Urputien Tukikohasta yöpakkasija vielä pitelemissiin tähä.

Laiskammieherraportti. (2847)

Syväntalaveehan pakkasinneen tässon piisannu eläkeläisten elosa. Hilijaiselovahan se enimmäkseen on, mutta tullee siihen sillontällön sopevaa vaihteluva. Syksystä asti olit tievosa tyvären ja poijjan järjestämänä kulttuuripläjjäys meile Oulusa. Iskelmäpohojasta kulttuurija.

Olit pari naislaulajaa kymmenijevvuosijen aijjalta, Marion ja Lea Laven. Ja heilä väärteinä kaks kovvaa mieslaulajata, emännän suosikki Markku Aro ja itelleni jonkullaine suosikki Kuju Hyttinen.

Olihan se lauvantaiehtoon parintunnin ohjelma tuolta nelikolta ja hyvältä pändiltä Esa Niemisejjohola semmonen setti, ettei yhtään tuntematonta piisijä heijällaulamannaan ollu. Soli sitä kuuskytä ja seittekytä ja vielä kaheksankytäluvunkin mussiikkija, jota viiskytäluvula syntynneet on nuoruuvestaallähtijen kuullu.

Kovija ammattilaisija kaikki nelejä, mutta miehet olit meijämmielestä paremmin säilyttänneet äänesä ja olemuksesa, vaikka Arohan on sairastellu reumaasa, josta kertoili jokukuukaussitten ratijo-ohjelmasa. Hyttinen on kovasa iskusa vielä ja ääni säilyy vielä etteenkippäin.

Tätä yhessäkiertuvetta het jatkaa Oulun eteläpuolela pitkin kevättalavee. Voima suositela ainaki ikäimmeisile, ninkommet. Ylleisön keski-ikä Oulusa oli varmasti ylisseittemänkymppijä. Virkistävä viikolloppu samala tyvärempesuveen luona.

Urputielä pääsee talakkari vähälä. Lunta on Rovaniemeläki paljollaisesti, mutta montaa kolallista ei tuosa pihaläntisä putsattavvaa ole. Polttopuuta tulit Kasperilta parikuormaa lissää ja net onkin ollu näisä pakkasisa tarpeen. Aarni on kovapoika sahhaamaan tikkisahala vajjaammetrimmittasija kolomeentaineljäänossaan. Ite turvauvun akkukäyttöseen makitan konesahhaan, jokon justiin sopeva vanahammiehen pakokaasuton työkalu.

Aarni pätki yhtenä ehtoopäivänä rapijasa tunnisa nuo kuvan koivut. Heleppo niiton talakkarin sissään kannela ja takasa ja uunisa poltela. Laatulappilaista koivuva.

Hellampääle ostin samallaisen tuulettimen kuin Kallelan takampäälä. Hauska ja toimiva vehe, joka levittellee lämpöstä tämän saannelijön talon kaikkiin tilloihin ihan sopevasti. Äänetömpeli.

Kallelasa pyörähimmä Kasperin kans kahelleen päiväseltään. Sieloli parit latvalinnumpyytäjät, joila oli ongelmija vessaviemärinkanssa. Osasivat onneks käyttää reservivessaa takapihala.

Ostin Kasperin painepesuriin parikytämetrijä pitkän pistooliin liitettävän letkun, jonka pääsä on pikkunen suutin, jonka tehtävänä ovviijä letku tukosa olevaan putkeen. Näytti hiukan lapsivehkeeltä ennen käyttövä, mutta mieli muuttu, kun laitoma letkumpään viemärintarkistusluukusta kaivolleppäin. Sehän vei letkun sinne kokomittasa samala puhistain neljän suutirreijän kautti kuumala veellä tukokset ja myös pinttymät putkesta. Satasella saa vielä muutakikkuin leluja ainakin Kärsseriltä...

Soli parintunnin operaatijo kaikkinesa ja viemärit jäi sinne oottaan seuraavija asukkaita riimakuntoon.

Urputiele saatiin tälleviikkova asennettuva kaapelinetin tilale valokuitu, jonka paikallinevvirma toi seinäle asti viimesulammaan aikana. Telijasta pääsimä nyt netinsuhteen irti ja tuhannenmekan kuituyhteys hoituu paikallisen Neven kautti. Tuhat mekaa tullee ja tuhat lähtee...

Semmoset kuulumiset. Päivät pitenee silimisä, eikole pitkästi, kujjo ollaan valpurisa...

Urputien Tukikohasta pakkaspäivää pirtisä pitelemissiin tähä.

Rypyreissu Naruskalle. (2846)

Ei ryyppyreissu, ninko joku vääräleuka tieten luki. Päivähuoltoretki, joka parriinkikkertaan muuttu rypyseks, kun Leksus ensin lipsahti Ukalta tiepuoleen jostain raiteesta, jokoli kolomenkymmenen sentin lumivaipan alla. Sinnehän se juntaantu mahastaan kiinni, eikä auttannu muu kuin lapijonheilutus. Onneks oli isompi lumentyönninlapijo matkasa, jolla yletty auton alustan tyhjentään lumesta. Sittenhän se neliveto kuopi kyllä ittesä tieuralle takas.

Toistamisseen loppu matkanteko Kallelaammenevän viimesen tiepätkän viimesesä mutkassa. Nyt ei valunu tiepuoleen, vaan painava pirssi nousahti hangen pääle, kullunta oli pakaantunnu keulan alle tarpeeks. Ja taas lapijolla oli käyttövä...

Onneks MoilasJussi oli aurauskalustollaalliikkeelä ja jouti auraaman Kuutsijängäntien sinne kääntöpaikalle likelle Kallelaa, nin päästiin sujuvammin Kallelasta poies.

Sielon lunta ehkä kuuskytäsenttijä. Ja pehmosellaista. Hihtelyyn varmasti pehemosta, jos latvalinnuile vielä joku aikoo. Parisapaikasa menomatkala Kotalankyläsä ja Naruskantien alusa oli isoja teeritokkija, molemmisa ainakivviiskymmentä, jotenka net on selevinneet kylymästä jaksosta ilimeisehhyvin. Kieppilunta on tarpeeks.

MoilasJussilta tilasima Kallelantien aurauksen loppuviikole. Isola konheela syntyy kääntöpaikat syväntalaven ja  kevvään kulukijoile.

Urputien tukikohasta takas taas Rovaniemeltä tähä.

Nuutimpäiväkäristys. (2845)

Sitommenty tammikuuta kohta puoleevvälliin. Ommuka ollu semmosta tasasta elämätä, että ei olettullu siitä liikaa kirjooteltuva sittejjouluaaton.

Vuojetvaihtu rattosasti kolomistaan emännän ja anopinkans. Yheksänkytäneljävee Kerttumummu pärjäs hienosti pariviikkosen. Rollaattorila ja kävelykepiläkun pikkusen ittijään helepottaa, nin vielä mennee kohtalaisesti. Jalat meinaa antaavvälilä periks, mutta kyllä net vertyy, kuvvähänkään liikkeele lähtee.

Kävimä kattomasa jonkun rovaniemeläisejjärjestämän uuvevvuojen ilotulituksen, joka tapahtu sopevaan aikaan ehtooseittemältä. Autosa isumala sennäki, ninko muutamasata muutakin immeistä, lapsijaki paljollaisesti.

Meillon potkurisa tuommoset muoviliukujalakset. Täälä kunei kotinurkila väylijä hiekotela, nin sopeva lenkki anopile tyväresäkkanssa oli kiertää kortteli, tuliskhan siitä kilometrivverrallenkkijä.

Itelä oli viimeset ninsanotut kiusaukset, kumpiti laavata kakskytäkolomevvuojen kuitit mappiin järjestykseen. Solikivviimenen kerta, kun tuli lopeteltuva oma yritystoiminta laakista poikki. Lopetukset ei vaikuta Kallelavvuokraamisseen, vaan se jatkuu ninko ennenki, mutta emännän pääomatulloina. Löysimmuutaman sallalaisen tuttavan tuolta Rovaniemen Rismasta. Tuttava vei kurriiripostina mapit Sallaan monivuotisele kirjampijontekijäle Selekälän Erjale. Käymä hakemasa pois seuraavala Kallelahhuoltoretkelä.

Nuutimpäivään perinteisesti lakkaa kaikki jouluulliittyvä. Päätimä pittää pienet päättäjäiset poronkäristyksen ja puikulamuussin ympärilä. Anoppi ehittiin toimittaa kotijo uuvevvuojempyhijen jäläkiin ja saima samala hoijettuva hälle kuulokojjeen huollojjyväskyläsä. Hiukka laitettiin momenttija lissää, nin taas alako elämänäänet paremmin kuulummaan...

Porollihhaa nuuttikäristykseen hakasin Lapillihan kaupasta. Son hinnossaan paistiliha, mutta ommyöskin laavukasta kuimmikä, rammaakaan ei tartte viipaleeksleikkuusa poies nakata. Vielä löyty kaupunkikaupasta Rönkäsuolaläskijä, sitä kuulusaa kyntöauran kärkikoviketta. Löysin onneks Torilta Rovaniemeltä samallaisen konheen, jonka jätimä Naruskaltalähtiisä Retkeilymajan irtaimistoon. Silava meni sillä konheela heleposti voinkaltaseks, ninko olejjoskus täälä tullu aijjemminki kirjottanneeks.

Urputien Tukikohasta ruokavierhaja oottelemissin tähä.

Viiskytäparija villasukkija. (2844)

Mihillie on viiskytävuotta immeisen elämäsä hävinny, mutta ninsevaan on. Pienen ynnäyksejjäläkiin tulima siihentulokseen, että Ukka Matimpoika on saanu elämäsä aikana anopilta hänenneulomijaan villasukkaparija viiskytä. Son sata sukkaa. Ja kaikki ovvielä tallesa...

Anopin tyvärentekemijä ommuutamakymmenen parija kans, jotenka meikämannen ei ole tarvinnu paljasjalon tallustella. Tävvuojen sukkapari tulijo eilissäpänä, kun olima Onnelajjoulusa, joka tänävuonna tapahtukijjo päivää ennemmuita. 

Kasperila ojjoulupukkipestijä assuimperilläsä toistakytäpaikkaa, nin hänejja Raisan lastejjoulu pukkinesa sai vuorojjo eilen. Soli hyvä juttu, että saijo aattovavastenyöks tuliterät anopinsukat varpahija lämmittämmään...

Siinon allaolevasa kuvasa kaks Kerttuva, yheksänkytäneljävee ja viisvee...

Varsinaista jouluaattova tänhään saamma viettää anopinkans kolomistaan. Yövieraaks tullee Kasperin ja Raisan huushollista Risku, jota ei suotta rasitela Oulurreisula.

Urputien Tukikohta toivottaa kaikille tasapuolisesti Rauhaisaa Joulua ja Onnea Uuvelle Vuojelle 2024. Paripäivää kummennee, nin päivä on kukonaskelta pijempi. Ja satakaeksankytäpäiväänoin  kummennään etiäppäin, nin juhannuskokot roihuvaa...

Nautitaannyt kuitenki ensin kaamoksesta ja puhtaasta lumesta. Ottakkee iisisti!

Urputien Tukikohasta joulupöytään istumissiin tähä.

Ystävistä parhain on poissa. (2843)

Marraskuun alkupäivät toivat Rovaniemelle suruviestin. WSOY:n eläkkeellä ollut markkinointijohtaja Juhani Kivimäki siirtyi ajasta ikuisuuteen. 

Kivimäen perheestä tuli perhetuttumme aika erikoisella tavalla. Hyppäsin heidän punaiseen Saabiinsa Kotalankylän risteyksestä ja matkasimme Kemijokivarteen, missä opastin heidät katsomaan sallalaisen Ikosen Reijon mökkiä, joka oli myynnissä. Keikka heitettiin ja ajatin Kivimäen pesueen Naruskalle Kallelan mökillemme, mihin minut oli määrä palauttaa esittelyn jälkeen.

Tuli siinä Kallelan kahvipöydässä sitten puheeksi, että mökkimme rantaosuudelta Naruskajoen samalta puolelta saattaisi olla tonttimaata myynnissä Väinö Mattilalta, jonka palstalta mekin aikanaan Kallelan tontin ostimme. Eikäpä Kivimäen Jussi kauaa asiaa makustellut, vaan alkoi ottamaan yhteyttä Väinöön. Ja muutaman viikon päästä olivat Vaivihkan rakennustyöt jo käynnissä Kallelan naapurissa.

Siitä alkoi ystävyytemme, jota kesti Jussin kuolemaan asti. Ensitapaamisen jälkeiseen aikaan tapahtui Jussin kanssa monenlaista. Kauppiasveri kun hänessä voimakkaana virtasi, niin huomasimme kohta, että oltiin Santalan pesueen kanssa Jussin apuna mitä erilaisimmissa myyntitapahtumissa. Niistä mainittakoon kirjakauppa Jyväskylän kirjamessuilla, joka sekin oli Jussin aikaansaannosta. Oltiin myymässä puolalaisia uistimia Oulun erämessuilla. Jyväskylässä pidimme Jussi, Kalle ja minä joulunaluskirjakauppaa parisen viikkoa ison ostarin eteisaulassa. Teimme lisäksi monia monituisia kalaretkiä niin Lapissa kuin Jussin perheen kesänviettopaikan Jaalan Pyhäjärvellä. Vanhaan Sallaankin Tuntsajoelle ja Kutsajoelle sain Jussin kavereineen houkuteltua niinä aikoina, jolloin rajanylitykset vielä olivat väliaikaisella luonteella. Sallan kautta kun ylitykset olivat välillä epävarmoja, niin teimme pari retkeä isommilla porukoilla Kostamuksen kautta Pistojoelle järvilohen pyyntiin. Ja monta muuta retkeä, viimeisin yhdessä kolmisen vuotta sitten Inarinjärvelle.

Jussin sairastama parkinsonin tauti ei liikaa näitä retkiä haitannut varsinkaan alkuvaiheissaan. Alamäki hänen kunnossaan liittyi arveluni mukaan koronaan, johon Jussi sairastui Jaalassa. Hoitoon hänet passitettiin asuinpaikakunnalleen Helsinkiin. Kunto heikkeni pikkuhiljaa, mutta muistan noin kuukautta ennen kuolemaa Jussin soittamasta puhelusta, että hän on aika heikossa kunnossa, mutta kertomansa mukaan paranemaan päin. Kotiinlähtöä hän odotteli tapahtuvaksi parin viikon sisään puhelusta. Kotiin hän ei kuitenkaan koskaan palannut...

Jussin muistokirjoituksen Helsingin Sanomista laitan tähän. Hänet haudattiin 9.12.2023.

Urputien Tukikodasta osaa läheisten suruun ottamisiin tähän.